Ensimmäisillä luennoilla keskusteluun nousi termi Taylorismi. F.W. Taylor perusti tieteellisen liiketoiminta-aatteensa sille, että työntekijä on yksinkertainen olento, johon ei kannata luottaa liikaa (Clegg ym. 2011). Työntekijän työskentelyä tulee seurata tarkasti, ja tieto haluttiin siirtää työntekijältä johdolle, sillä tieto on valtaa. Taylor ei pitänyt ajatuksesta, että työntekijät tietävät jostakin prosessista enemmän kuin johtajat. Ihmiset siis nähdään Taylorismissa tekevinä käsipareina, resursseina. Taylorismi kuulostaa kylmältä ajattelutavalta, en ymmärrä millä tavalla työntekijän tietämyksen vähentäminen motivoi työntekoon. En pidä myöskään siitä, että työntekijän ja johtajan välinen kuilu pyritään saamaan mahdollisimman suureksi. Erilaista näkökulmaa edustaa humanistisen johtajan malli; jossa työntekijät nähdään itsessään arvokkaina.
Viestinnässä on monia eri tasoja. Se voi olla olla tiedostamatonta tai tiedostettua. On kahdenvälistä, pienryhmän ja massan viestintää. Viestinnän kautta siirtyy niin faktatietoja, kuin juorujakin. Yhdellä juorulla voi olla merkitystä koko yrityksen talouteen, kuten luennoilla mainittiin. Viestintä on erityisesti nykyaikana tarkkaa puuhaa, jossa puheenpainot ja eleet voivat olla tärkeitä. Yksi väärä sanavalinta voi saada mediassa suuren mylläkän aikaiseksi.
Puhuimme luennolla kestävästä johtamisesta, ja siitä kuinka monet yritykset vihertyvät. Mietimme, voiko etiikalla tehdä voittoa. Voiko eettisyys olla jopa myyntivaltti. Mietimme myös, onko yrityksellä vastuu yhteiskunnasta, vai riittääkö se että rahaa virtaa. Eettisessä toiminnassa piilee paradoksi: Jos yritys pyrkii toimimaan vastuullisesti, valitetaan ettei tehdä tarpeeksi. Jos yritys taas ei toimi vastuullisesti, siitä vasta älämölö syntyy. Esimerkiksi luennolla nostettiin esiin McDonalds', jonka ruoka on epäterveellistä ja epäeettisesti tuotettua. Kuitenkin McDonalds on aktiivisesti mukana hyväntekeväisyydessä. Joku kommentoi hyvin, ettei yksi hyvä teko kuitenkaan korvaa isoa kasaa sontaa.
Saimme luennoilla väittelytehtävän, jossa vaihtoehdot menivät jotakuinkin näin:
1) Yrityksen päätehtävä on tuottaa voittoa
2) Yrityksen tulee toimia lainsäädännön mukaan
3) Eettisyyttä voi käyttää yritystoiminnassa
4) Eettisyys on yritysten ainoa oikea keino toimia pitkällä tähtäimellä tuottavasti
Allekirjoitan vahvasti viimeisen väitteen. Monissa vasta-argumenteissa nostettiin esiin se, että eettisyys ja tuottavuus olisivat ikään kuin toistensa vastakohtia. Ikään kuin eettisesti toimivat yritykset lahjoittaisivat kaikki voittonsa hyväntekeväisyyteen. Moni myös tuntui ymmärtävän eettiseksi toiminnaksi ainoastaan luonnonsuojelun. Joku sanoi että ei eettinen yritys ole yritys, se on hyväntekeväisyysjärjestö. Hmm. Meitä käskettiin miettimään saivatko vasta-argumentit oman mielen muuttumaan. Eivät saaneet.
Minä uskon, että eettisyys on tulevaisuudessa entistä suurempi trendi. Sen lisäksi että noudatetaan lainsäädäntöä ja muita sääntöjä, ollaan ekologisia, ihmisystävällisiä ja vastuullisia. Uskon että tulevaisuuden taloudellisesti menestyvä yritys toimii avoimesti ja kunnioittaa niin työntekijöitään, asiakkaitaan, tuotettaan kuin ympäristöään. Näimmehän mitä Volkswagenin päästökohu aiheutti, kolaus tuli maineelle, ja media höykyttää.
Lähde: http://www.financialexpress.com/photos/business-gallery/141438/forbes-list-of-indias-riches-people-food-inflation-gold-etfs-more/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti