Yksilöiden johtaminen

Koska organisaatio koostuu monesta yksilöstä, on erittäin tärkeää yrittää ymmärtää mitä kaikkea se voi kätkeä taakseen ja pitää sisällään. McCrae & Costan Piirreteoria, Banduran sosio-kognitiivinen teoria, Freudin psykoanalyyttinen teoria ja Rogersin humanistinen teoria antavat oman näkökulmansa mistä persoonallisuus heidän mukaansa koostuu.  Psykologiaa 2 kurssia lukiossa lukeneena tuntui aluksi hämmentävältä liittää teorioita johtamisen perusteiden kurssiin. 

Kuitenkin kun asiaa lähtee tarkastelemaan näkökulmasta, jossa yksilöitä johdetaan, eikä vain pidetä 30 työntekijää itsestään selvyytenä, asia kääntyykin päälaelleen. Yksilön persoonallisuudella ja sen huomioimisella on merkitystä johtotehtävissä. Vaikka työntekijän kohdatessaan johtajan ei pidä pohtia yksilön persoonallisuuden kuulumista minkään teorian alle, teorioiden ymmärtämisestä saattaa kuitenkin olla apua. Esimerkiksi haastavien tilanteiden käsittely voi helpottua, kun johtaja tietää työntekijän olevan yksilö, jonka persoonaan ovat vaikuttaneet useat tekijät, eivätkä ne välttämättä ole samat kuin itsellään.

Lähde: http://psychcomedy.tumblr.com/post/28253037012/the-trouble-with-dating-a-psychology-student

Positiivinen psykologia sai minut ajattelemaan, että jos työyhteisö olisi suvaitsevainen ja kaikkien olisi mukava tehdä töitä ja tulla töihin, olisi työn jälki, huolellisuus sekä mahdollisesti myös tuottavuus parempaa. Tietenkin ihmisen onnellisuus koostuu useasta eri tekijästä työn lisäksi. Kuitenkin työntekijän päivästä suurin osa kuluu työtä tehden, tulisi johtajan kantaa kortensa kekoon oman organisaationsa työhyvinvoinnin osalta. Olisiko tähän hyvä satsata? Voisiko se lisätä tuottavuutta? Positiivisen psykologian näkökulmasta tarkasteltuna tuntuisi loogiselta, että yksilöiden voidessa yrityksessä hyvin, työnjälki olisi parasta mahdollista ja tuottavaa. Käytännössä tämä tuntuu silti hieman utopistiselta.

Ensimmäisillä luennoilla oli jopa hieman herättelevää kuulla vierailevan luennoitsijan Sari Niemisen näkökulmia esimerkiksi työpaikkakiusaamiseen. Koska apteekkiala on naisvaltainen ala, tuntui Niemisen kertoma melko tutulta: ”Täällähän on aina kiusattu”.  Vaikka oma kokemukseni alalta on vielä melko pinnallinen raapaisu, on sitä saanut olla jo monessa sopassa miettimässä, että kuka on oikeassa ja kenen puolella ja miten tästä päästään eteenpäin. Erityisesti tämän osa-alueen kehittäminen esimerkiksi positiivisen psykologian avulla voisi lisätä monen työntekijän onnellisuutta. Eikö hyvällä johtajalla pitäisi olla joitakin välineitä tällaiseenkin sotaan? Luultavasti tulevilla luennoilla tulemme paneutumaan syvemmin näihin asioihin.

-Farmaseutti_22